Tämä on vaikea pätkä muotoilla sanoiksi, ajatuskin on vielä niin keskeneräinen. Kaiken kaikkiaan tämä aihe kiehtoo minua kuitenkin niin paljon, että tästä tekisi mielellään vaikka opinnäytteen. Siis jos nyt millään pystyisi muotoilemaan edes epämääräisesti mitä tässä haen takaa.
Minua kiehtoo arkeologiassa nimenomaan ennen eläneiden ihmisten maailmankuva. Vaikka jaamme samat biologiset ominaisuudet ja jonkun verran samoja kulttuurillisia ominaisuuksia ennen eläneiden ihmisten kanssa, emme jaa samaa maailmaa. Emme tietenkään jaa samaa maailmaa edes nykyään eri yhteisöjen välillä, emme täysin. Minä en jaa samaa maailmaa edes syvästi uskonnollisen kristityn kanssa. Minun päätöksentekooni ei sisälly kristittyjen jumala, Paavalin opetukset eivätkä Mooseksen Lait. Minä en katso maailmaa ja näe hyvän ja pahan kamppailua, enkeleitä ja jumalan käden työtä. Emme yksinkertaisesti näe ja koe maailmaa samanlaisena.
No, kaikki tämä on oikeastaan aika itsestäänselvää pässinlihaa ja lukuisat tutkijat ovatkin vaivanneet aivosoluja miettimällä millainen maailma avautuu vieraan kulttuurin silmien kautta. Voipa jopa ihmetellä onko vieraan kulttuurin tietoisuuskin erilainen omaamme verrattuna. Tavallaan menneisyyden- ja/tai kulttuurintutkimuksessa kaikki pohdinta menee periaatteessa tämän seulan läpi.Tästä huolimatta menneisyyttäkin tulkitaan joskus nykyajan näkemysten mukaan. Toki jostain on pakko aloittaa ja nykyaika on turvallisin piste mistä edetä kohti mennyttä. Joskus tuntuu vain tuo pohdinta jäävän harmittavasti kesken ja väläys menneisyyttä nähdään vain nykyajan ruusunpunaisten linssien läpi.* Aika, rahat, resurssit... jonkinlainen, hmm, temposentrisyys vaikuttavat tulkintaan aina.
Koska itseäni on aina kiehtonut sukupuolisen identiteetin eri muodot olen aina mielelläni lueskellut ja perehtynyt eri kulttuurien näkemykseen aiheesta. Omassakin kulttuurissa on kokonainen tulkinnan jatkumo olemassa, aina ymmärtämättömyydestä ja homoseksuaalisuuteen niputtamisesta, monivivahteisiin käsityksiin asti. Rikkaimillaan voi puhua transukupuolisuudesta, transvetismistä, transgenderiydestä, neutreista... Mutta tämä näkemys ei ole ainut ja mikä mielenkiintoisinta, ei riitä millään kattamaan kaikkea. Muista kulttuureista löytyy omat näkemyksensä ja länsimaista poiketen kolmannen sukupuolen olemassaolo on kohtuu yleisesti tunnettu. Länsimaissa kun trans-ihmiys elää kuitenkin ankarassa sukupuolten kahtiajaossa. Jokotai, valitse. Kolmatta sukupuolta, sukupuolettomuutta, ja sukupuolet sekoittavaa tai ylittävää identiteettiä ei oikeastaan tunneta. On olemassa mies ja on olemassa nainen. Joskus katsotaan ihmisen päätyneen väärään biologiseen kehoon, mutta siihen tulkinta useimmiten jää.
Aihetta tutkiessa törmää kuitenkin hijiroihin, ladyboyhin, two-spiritteihin ja niin edelleen. Kulttuurista toiseen käsitykset vaihtelevat, mutta kaiken kaikkiaan ne istuvat huonosti länsimaisiin tulkintoihin ja käsityksiin trans-ihmisistä. Samoin ne eivät ole yhteismitallisia keskeneen, eli länsimainen käsitys ei ole poikkeuksellisen erilainen, ne eroavat kaikki toisistaan. Selkein ymmärrys kulttuurin käsitykseen sukupuolen identiteetistä saa vain yrittämällä ymmärtää niitä kulttuurista itsestään käsin.
Tällä alustuksella ja lähtökohdalla olisi mielenkiintoista tutkia menneiden yhteisöjen käsitystä sukupuolen eri identiteeteistä, koska turhan usein näitä juttuja on menneisyyden tutkimuksessa käsitelty hieman yksiulotteisesti, soveltamalla vain nykyistä LGBT-näkemystä menneeseen. Iltapäivälehdistö on tässä kyllä huomattavasti pitemmällä kaikessa karmeudessaan. Muistan taannoin löytyneen haudan jossa miehen luurangon lisäksi löytyi naisille tyypillisiä esineitä. Lööpit julistivat maailman ensimmäisen homon löytyneen. Facepalm, facepalm, facepalm.
Sukupuolista identiteettiä ja seksuaalista suuntautumista ei pitäisi sotkea mennen tullen palatessa, mutta onhan se tietenkin arjessa pitkään ollut takaraivoon iskostettua, että homot ovat neitejä jne... Muita viisauksia. Mutta, mutta, tieteen taholta miehen luokittelu transukupuoliseksi on myös yhtä pinnallista, koska silloin käytämme yksinomaan nykyaikaista viitekehystä. Nykyaikainen konteksti on kaikin puolin ongelmallinen jo siinä, että homoseksuaalit ja transihmiset ensin eritellään eri kategorioiksi ja sitten lyödään yhteen. Tämä ensinnäkin jättää tyhjentävästi ulos määrittelyistä kaikki muut, ja toisekseen nämä kaksi eri ryhmää ovat hyvin harvoin olleet toistensa kanssa tekemisissä. On ollut aikoja milloin homous on ollut sallittua, mutta vastakkaisena sukupuolena eläminen on ollut syvästi kiellettyä. Vastaavasti on nykyäänkin paljon yhteisöjä, joissa on täysin sallittua omaksua toinen sukupuoli, mutta homoseksuaalisuus on kiellettyä.
Mielestäni siis koko pinnallinen ja moderni LGBT-viitekehys pitäisi hylätä kokonaan menneisyyttä tarkastellessa. Tulkinnoissa pitäisi käyttää hyväksi enemmän etnografiaa ja pyrkiä ymmärtämään sukupuolista identiteettiä koko kyseessä olevan kulttuurin omista lähtökohdista käsin. Muuten päädymme vain hyvin lyhyen matkaa eteenpäin "maailman ensimmäisestä homosta". Lisääppä soppaan vielä biologinen interseksuaalisuus, niin voi huomata ettei sateenkaarilaseilla pitkälle pötki.
No mitäs sitten tutkisi varsinaisesti? No mm. Fennoskandian kaksoishautaukset kiinnostaa, samoin juuri hautausesineistön ja luurangon sukupuolen tarkastelu. Ihan ensimmäiseksi tekisi mieli kuitenkin perehtyä ylipäätään tutkimushistoriaan ja katsoa miten aihetta on käsitelty kuluneina vuosina ja kuinka paljon teoria on kehittynyt.
Bubblin' Under:
Keskeneräinen projekti no. 5: Judith Butler ja arkeologien ammatti-identiteetti
Keskeneräinen projekti no. 6: Aika menneisyydessä - Miten ajan ymmärtäminen on muuttunut Pohjois-Pohjanmaalla esineistön perusteella
Ja turkasesti lisää vauvakuvia.
*No ruusunpunaiset ja ruusunpunaiset. Yleinen periaate kun tuntuu olevan, että ennen oli aina ankeampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti